Soita meille - 214 - 2547 - 142

Soita meille
Koti » Ympäristö » Jääkausi

Jääkausi

Jääkausi on maapallon historiallinen ajanjakso, jonka aikana lämpötilat putoavat sekä pallon pinnalla, että ilmapiirissä. Ilmaston kylmeneminen aiheuttaa Pohjois-, ja Etelä-navoilla sijaitsevien jäälauttojen, sekä alppien ikijään kasvun, ja kylmimmillään niiden leviämisen mannerten yli. Jäisiä kausia rytmittävät lämpimät kaudet, joiden aikana jää sulaa ja liikkuu mannerten yli, johtaen maa-alueiden geologisiin muutoksiin.

Milloin oli viimeinen jääkausi. Miten olisi eilen, tai viisi minuuttia sitten? Joidenkin tutkijoiden mukaan viimeinen jääkausi alkoi 2.5 miljoonaa vuotta sitten, ja jatkuu edelleen. Geologisten tutkimusten myötä on todettu että planeetallamme on ollut ajanjaksoja, jolloin napojen jääpeitteitä ei ole ollut olemassa, joten tarkasti ajateltuna kaikki ajan-jaksot joiden aikana osa planeetastamme peittyy jäähän voidaan laskea jääkausiksi.

Yleisellä tasolla jääkaudesta puhuttaessa kuitenkin tarkoitetaan ajanjaksoa joka sijoittui Eem-aikakauden jälkijunaan. Se alkoi noin 115 000 vuotta sitten, ja sitä edeltävällä eem-aikakaudella keskilämpötila oli jopa nykyistä korkeampi.  Maapalloa peittävä mannerjäätikkö oli laajimmillaan noin 25 000 vuotta sitten, ja Suomi vapautui lopulta jää peitosta noin 10 000 vuotta sitten. Tämän jääkauden aikana jäätikön koko vaihteli sykleittäin, ajanjaksoja oli noin 17, ja niiden aikana maapallon ilman lämpötila vaihteli lämpimien ja kylmien ajanjaksojen välillä. Paksuimmillaan mannerjää oli juuri ennen jääkauden loppumista. Laajimmillaan se ulottui Pohjanmerelle saakka, ja peitti alleen koko Pohjois-Euroopan, Skandinavian, ja Baltian maa alueet, Koska Suomi sijoittuu pohjoisen magneettinavan läheisyyteen, mannerjään leviäminen vaikutti suuresti maan geologiaan. Jää liikutti irtokiviä, jotka puolestaan muokkasivat kalliota jonka yli ne kulkivat. Jää laattojen hidas vetäytyminen synnytti soraharjuja, syventeitä josita myöhemmin muodostui järviä, sekä aiheutti maankohoamista, mikä vapautti uutta maata merestä.

Jääkautta pystytään tutkimaan niiden vaikutusten kautta jotka sillä oli ympäristöömme. Tiedemiehet ovat olleet vuosikausia kiinnostuneita kalliomuodostelmista, kivistä ja  jäljistä joita liikkuvat mannerjää lautat jättivät jälkeensä. He ovat myös pystyneet tutkimaan Grönlannin jäälauttojen sisältä löytyviä kemikaaleja, joiden kautta voidaan mitata kuinka kauan aikaa sitten vedestä tuli jäätä. 

Jääkauden eläimet

Vaikka maapallo oli suurelta osin jään peitossa, mantereilla vaelsi useita eläinlajeja, joista osa on selvinnyt nykypäivään. Esimerkiksi hirvi, kameli, jaguaari, hevonen, biisoni, kettu, ja mäyrä vaeltelivat maapallolla jo jääkauden aikoihin. Osa jääkauden aikaisista lajeista on valitettavasti kuollut jo sukupuuttoon, näistä tunnetuimpia ovat mammutti, mastodontti, ja useat sapeli hampaiset kissaeläimet.

Sekä mammutit että mastodontit olivat suuria elefantin sukuisia eläimiä, joita molemmilla oli useita alalajeja. Yhteistä kaikille näille lajeille olivat isot syöksyhampaat ja kärsä. Pohjoisten alueiden mammutti lajeilla oli pitkä turkki, mutta fossiili tutkimusten mukaan myös karvattomia mammutteja löytyi eteläisemmiltä alueilta. Mammutit olivat mastodontteja hieman suurempia, niiden syöksyhampaat kasvoivat usein pidemmiksi, ja vartalon muoto oli elefanteista eroava. Mastodontit taas muistuttivat enemmän nykyisiä norsuja.

Sapelihammaskissat edelsivät nykyisiä petoeläimiä, ja niillä oli liioitellun pitkät kulmahampaat, jotka kasvoivat eläinten suun ulkopuolelle. Nämä kissaeläimet olivat hyvin voimakkaita, ja kulmahampaat toimivat tehokkaana aseena. Esimerkiksi jättimäiset mastodontit olivat kissoille yleistä riistaa.

Lajien sukupuuttoon kuoleminen tapahtui noin 10 000 – 12 000 vuotta sitten. Tiedemiehet ovat yrittäneet selvittää syitä lajien kuolemalle, ja vallalla on kaksi kilpailevaa teoriaa, jotka luultavasti vaikuttivat eläimiin yhtä aikaa. Syitä on etsitty ilmaston kylmenemisestä, ja siitä johtuvasta ravinnon vähyydestä. Tämä luultavasti laski eläinten määrää huomattavasti, ja ihmisen saapuminen Pohjois-Amerikkaan aiheutti lopullisen sukupuuton, heidän metsästäessä vähiä jäljelle jääneitä eläimiä ruuaksi.

Sukupuuttoon kuolleita eläimiä voidaan tutkia jäljelle jääneiden fossiilien kautta. Mammuttien luita on löydetty laajalti varsinkin Pohjois-Amerikasta, ja useissa näistä on jälkiä metsästykseen käytetyistä aseista.