Luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu termit kattavat paljolti samoja alueita, mutta erojakin löytyy. Ympäristönsuojelu kehittyy pitkälti laajamittaiseen kestävän kehityksen edistämiseen, ihmisen elinympäristön pitkäjänteiseen suojeluun, ja meidän hyvinvointimme turvaamiseen. Luonnonsuojelu on usein paikallista ja kohdennettua, luonnon kauniiden alueiden, luontotyyppien, ja eliölajien suojelua.

Suomessa luonnonsuojelua ajaa Suomen luonnonsuojeluliitto, joka on juhlinut 2018 80-juhlavuottaan. Luonnonsuojeluliiton toiminta on laajaa, ja se kattaa projekteja eläinlajien, metsien, ja suo alueiden suojelusta, maatalousympäristöihin ja kaivostoimintaan. Luonnonsuojeluliitto asettaa kutakin toiminta-aluettaan kohtaan selkeitä tavoitteita.

Metsien kohdalla tavoitteet ovat niiden  monipuolisuuden köyhtymisen estäminen. Kaikkien Suomen metsissä kasvavien lajien tulevaisuuden tulee olla turvattu, ja töitä tehdään varsinkin uhanalaisten lajien selviämisen eteen. Monimuotoiset metsät tarjoavat ratkaisuja laajempaan ympäristönsuojeluun, ja elämä metsissä ylläpitää elämää koko maailmassa. Metsien tulevaisuutta turvataan luonnonsuojelualueiden perustamisella, avohakkuiden määrän vähentämisellä, ja kestävän kehityksen maatalouden tukemisella. Luonnonsuojeluliitto pyrkii uudistamaan metsähallitus lakeja, mutta myös valistamaan metsäteollisuuden tekijöitä ja tukijoita.

Suotavoitteita tehdään, sillä suoluonto tuottaa huomattavia määriä ekosysteemipalveluita, suo alueet toimivat myös suurina hiilidioksidi varastoina. Tavoitteina on että soille palautetaan luonnon tilaa aktiivisesti, ja tätä elinympäristöä turvataan lainsäädännöllä. Soita on kuivatettu ja ojitettu aktiivisesti kautta vuosien, ja jopa puolet soista on menettänyt perinteisen muotonsa. Ojituksia on tehty lähinnä metsätalouden puolesta, ja huippunsa tuho saavutti 70-luvun lopulla. Tavoitteena on soiden palauttaminen niiden alkuperäiseen tilaan niin paljon kuin mahdollista.

Vesialueiden kanssa luonnonsuojeluliitto tekee töitä lainsäädännön hyväksi, joka takaa puhtaamman Itämeren ja sisävedet. Ongelmia aiheuttavat maanviljelyn tuottamien ravinteiden kulkeutuminen järviin, ja niiden kautta Itämereen, mistä johtuen Itämeri rehevöityy liikaa.- Alueen ongelmia ovat myös ylikalastus, huonosti suunnitellut rakennusprojektit, ja meriliikenne. Mereen kertyy myös suuria määriä kemikaaleja ja ympäristömyrkkyjä. Itämeren suojeleminen on tärkeää, sillä käytännössä Suomi on vain niemi tässä meressä, ja meren huono vointi heijastuu myös maahamme.

Lajien suojelu

Yksi suurelle yleisölle näkyvimpiä luonnonsuojeluliiton toimia on uhanalaisten lajien tulevaisuuden turvaaminen. Näihin kuuluvat saimaannorppa, liito-orava, kuukkeli, ja vaelluskalat. Yleisesti tavoittena on eläinkantojen turvaaminen ja kasvattaminen.

Erittäin uhanalaista saimaannorppaa uhkaa lähinnä ihminen käyttäytymisellään. Verkkokalastus on suurin uhka, mutta myös ilmastonmuutos on vähentänyt norppa kantaa. Tällä hetkellä Suomessa on vain 370-380 saimaannorppa yksilöä, ja väliaikaisena tavoitteena on nostaa tämä luku 400. Norppa on Suomen luonnonsuojelun ikoni, jolla on suurelle yleisölle lähes kansallisen maskotin rooli.

Saimaannorpan lisäksi toinen ikoninen aktiivista suojelua tarvitseva Suomessa asustava eläinlaji on liito-orava. Tämän lajin lepo ja lisääntymis paikkojen tuhoaminen on kiellettyä, ja lailla rangaistavaa. Liito-oravia uhkaavat metsähakkuista johtuva esiintymisalueiden hajaantuminen, ja kannan yleinen pieneneminen. Metsäalueiden pienetessä ja siirtyessä kauemmaksi toisistaan, ja alueiden sisällä esiintyvä kanta pienenee, vähentäen geenien määrää.

Lintulajeista suojelua kaipaa kaunis kuukkeli lintu. Vaikka laji on edelleen elo voimainen Pohjois-Suomessa, etelämpänä lajin esiintyneisyys on vähentynyt huomattavasti. Kuukkelia ei juurikaan esiinny enään Väli-Suomea etelämpänä. Kuukkelilla on suhteellisen suuri reviirialue, ja se on vaativa asumisolosuhteistaan. Lintu ottaa mieluisasti paikakseen kuusivaltaisen metsän, ja aluetta tarvitaan noin neliökilometrin verran. Kuukkelin kanssa samantyyppisissä oloissa viihtyvät myös liito-orava, haukat, pöllöt, ja muut linnut.

Vaellus kaloista uhanalaisia ovat kaikki Suomessa esiintyvät lajit; lohi, taimen, nieriä, vaellussiika, vimpa, toutain, nahkiainen ja ankerias. Näiden kalalajien uhanalaisuutta on aiheuttanut pitkälle jokien patoaminen, jonka seurauksena kalat eivät pääse vaeltamaan kutupaikoilleen. Elin ympäristön yleinen tuhoutuminen, ylikalastus, sekä laskeva vedenlaatu ovat myöd pienentäneet kalakantaa. Luonnonsuojeluliitto pyrkii palauttamaan kutupaikkoja

Niiden luontaiseen muotoon, mahdollistaen kalojen lisääntymisen.