Soita meille - 214 - 2547 - 142

Soita meille
Koti » Ympäristö » Suomen ekosysteemit ja luontotyypit

Suomen ekosysteemit ja luontotyypit

Maapallon ekosysteemit, tai luontotyypit sisältävät kaikki elolliset ja elottomat tietylle alueelle sijoittuvat asiat. Näihin luetaan esimerkiksi kasvit, eläimet, hyönteiset, mikro organismit, kivet, maaperä, vesi, ja alueelle päätyvä auringon valo. Ekosysteemit jakautuvat kahteen pääluokkaan, veden- ja maanpäällisiin. Nämä taas puolestaan jakautuvat useisiin alaluokkiin, riippuen niiden sijainnista. Maan päällisiä ekosysteemejä ovat, metsät, aavikot, ja tundra, kun taas vesialueisiin kuuluvat makean veden, ja merelliset ekosysteemit.

Suomen kuivanmaan luontotyypit

Suomessa luontotyypit jaetaan ylimmällä tasolla kahdeksaan ryhmään, joita ovat Itämeri, rannikko, sisävedet, rannat, suoalueet, metsät, kalliot, kivikot, perinnebiotoopit ja tunturiluontotyypit. Luontotyyppi päätetään maakepreän ominaisuuksien mukaan, sekä alueen lajikoostumusta, ja ilmasto tekijöitä katsoen.

Suomesta löytyy useita metsätyyppejä, joista mänty-, ja kuusimetsät ovat yleisimpiä. Lehtimetsiä esiintyy enemmän Etelä-Suomessa, ja sekametsien kasvatusta kannustetaan, sillä niihin sijoittuu usein laajin lajikanta. Kalliot ja kivikot ovat myös monelle suomalaiselle tuttuja, näillä alueilla kasvaa paljon juuri niille sopeutuneita kasvilajeja, kuten jäkälää, sammalia, ja muita pieniä kasveja. Kallioalueita kutsuu kodikseen jopa 6% Suomen eläinlajeista, ja maamme uhanalaisista lajeista jopa 8%. Suomen kalliosto kuuluu Euroopan vanhimpiin alueisiin, ja osa siitä on jopa 3.5 miljardia vuotta vanhaa, yleisimmät kivilajit ovat granodioriitit ja graniitit. Kalliot ja kivikot jaetaan kivityypin mukaan useampaan alalajiin, ja niiden kasvillisuus riippuu usein kiven sisältämän kalsiumin määrästä. Runsas kalsiumi pitoisuus aiheutrtaa rehevämmän kasvillisuuden esiintymistä.

Korkeampia vuori muodostelmia, joiden yläosassa ei kasva puita kutsutaan tuntureiksi. Ne aidot ja oikeat tunturit esiintyvät arktisilla alueilla, etelämmässä sijaitsevilla samantyyppisillä vuoprilla ei ole aitoa tunturipaljakkaa vaan niiden metsänraja on alentunut muista syistä. Suurin osa Suomen tuntureista sijoittuu Lapin luonnonsuojelualueiden sisälle, ja tästä johtuen se on vähemmän uhanalaisuus riskin alla. Ilmaston lämpeneminen ja porojen ylilaiduntaminen kuitenkin aiheuttavat tuhoja myös tunturialueilla.

Perinnebioptoopeiksi kutsutaan niittyjä ja laitumia jotka ovat saaneet nykymuotonsa niillä vuosisatoja harjoitetun perinne maatalouden ansiosta. Näillä alueilla on monimuotoinen laji kanta, mutta ne ovat äärimmäisen uhanalaisia, pellon raivauksista, uusien asuma-alueiden rakentamisesta, ja yleisestä rehevöitymisestä johtuen. Yleisesti nämä alueet säilyvät vain jos ne kuuluvat tarkoituksellisesti suojeltujen alueiden joukkoon, alue jota ei laidunneta aktiivisesti kasvaa nopeasti umpeen.

Laajat suoalueet ovat aina kuuluneet suomalaiseen kansan maisemaan. Alunperin Suomen pinta-alasta jopa yksi kolmasosa oli soiden peitossa, johtuen jääkauden aiheuttamista pinnan muodostumista. Soita on kuitenkin ojitettu ja kuivattu maatalouden käyttöön vuosikaudet, ja nykyään jäljellä on vain noin 4 miljoonaa hehtaaria. Ilmastonmuutoksen kannalta soiden selviäminen on hyvin tärkeää, sillä ne toimivat laajoina hiilidioksidi varastoina.

Suomen vesiluontotyypit

Vesiluontotyyppien lajijakauman on ainakin yhtä monipuolista kuin kuivan maan, jos ei jopa monipuolisempaa. Eri merialueiden suolapitoisuus vaihtelee suuresti, ja tätä mukaan niillä viihtyvien eliölajien koostumus ja määrä. Itämeren aluetta uhkaavat monet ihmisen aiheuttamat ongelmat, etunenässä alueen rehevöityminen ja saastuminen. Vakavammin vaarassa ovat Etelä-Suomen rannikon alueet, lähinnä liikenteen ja rannikon autuksen runsaudesta johtuen.

Meren rannalta löytyy useita toisistaan eroavia luontotyyppejä. Itämeren tapaan hiekkarannat rehevöityvät, jos niistä ei pidetä huolta, alueilla tapahtuu myös rannikon kulumista johtuen niiden virkistyskäytöstä, dyynialueita onkin alettu suojelemaan liiallisilta ihmisen aiheuttamilta vahingoilta. 

Makeanveden alueista virtaavat vedet, joer ja lähteet, ovat eniten vaaran alla. Teollisuus on käyttänyt valuma alueita hyväkseen kautta vuosien, aiheuttaen jokien ja lähteiden katoamista. Mitä pienempi joki tai lähde, sitä suurempi riski sillä on kadota ihmisen toiminnan seurauksena. Järviä ja lampia uhkaa lähinnä rehevöityminen, mutta myös kuivaukset ja ojitukset uhkaavat pienempiä vesialueita.