Suomessa on useisiin Euroopan maihin verrattuna laaja ja monipuolinen luonto. Maamme runsaissa havu ja lehtipuu metsissä asuu myös suuri määrä villejä eläimiä, pienistä jyrsijöistä suuriin petoeläimiin. Eläinkantaan lukeutuu sekä uhanalaisia, tai rauhoitettuja eläimiä, kuten saimaannorppa ja liito-orava, että rauhoittamattomia eläimiä, joita voidaan pyydystää metsästyslakia kunnioittaen.

Suomessa on laaja kanta kauniita lintuja, ja suurin paikallisista kanalinnuista on metso, joka tunnetaan Keski-Suomen maakuntalintuna. Pöllöt ovat kaikki rauhoitettuja, ja Suomessa niistä esiintyy hiiripöllö, suopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, ja huuhkaja. Siinä missä pöllöt metsästävät öisin, kotkat ja haukat metsästävät päivällä, ja ovat siten usein helpommin nähtävillä. Suurin kotkista on näyttävä merikotka. Pöllöjen tapaan myös kotkat ja haukat ovat rauhoitettuja.

Sorkkaeläimet ja eväjalkaiset

Vapaana, tai puoli kesyinä Suomen luonnossa tavataan yhdeksän sorkkaeläin lajia; metsäkauris, kuusipeura, metsäpeura, valkohäntäpeura, hirvi, mufloni, villisika, saksanhirvi, poro, Useat lajeista on esitelty luontoon ihmisten toimesta, ja poro luokitellaan puoli kesyksi eläimeksi. Sorkkaeläimistä pienin on metsäkauris, ja suurin hirvi.

Metsäkauriit ovat yleensä korkeudeltaan noin 65 – 75 cm, ja painavat vain 15 – 35 kiloa. Kaiken kaikkiaan maasta löytyy noin 30 000 yksilöä, joista 10 000 asustaa Ahvenanmaalla. Suomen suurin sorkilla kulkeva eläin, eli hirviuros taas saattaa painaa jopa 600 kiloa, ja niiden säkäkorkeus on noin 170 ja 210 senttimetrin välillä. Vain sonnit kasvattavat sarvet, jotka saattavat olla joko leveät lapiosarvet tai kapeat hankosarvet. Hirviä esiintyy kautta Suomen, ja niiden maataloudelle ja autoilijoille aiheuttamien vahinkojen vuoksi, kantaa säännöstellään tarkasti.

Eväjalkaisia, eli hylje eläimiä Suomessa esiintyy kolmessa lajissa. Näistä saimaannorppa, ja itämeren hylje ovat uhanalaisia, kun taas halli, eli harmaahylje kanta on ollut kasvussa aina 1980-luvulta saakka. Saimaannorppa on yksi maailman harvinaisimmista hylje lajeista, ja niitä on Suomessa jäljellä vain alle 400 yksilöä. Hieman vähemmän tunnettu itämerenhylje, on yksi maailman pienimpiä hyljelajeja, sen olemus on lyhtyt ja tanakka, ja elää useimmiten avomerellä, silloin tällöin saaristossa vieraillen.

Pienet pipertäjät

Suomesta löytyy useita jäniseläin ja jyrsijälajeja. Suurin jäniseläimistä on komea rusakko, joka saattaa painaa jopa seitsemän kiloa täyden mitan saavutettuaan. Rusakon tunnistaa helposti pitkistä korvistaan, ja siihen törmää usein peltojen reuna-alueilla. Tämän lisäksi jäniseläimistä tavataan villikania ja metsäjänistä.

Jyrsijöistä moni tunnistaa varmasti euroopanmajavan ja kanadanmajavan, jotka rakentavata taitavasti vesistöihin patoja majapaikakseen. Majavat voivat kasvaa jopa 33 kilon painoisiksi, ja he viettävät osan ajastaan vesistöissä, ja osan maalla. Muita pienempiä jyrsijöitä ovat piisami, orava, ja liito-orava, näistä liito-orava on uhanalainen ja rauhoitettu. Piisami on pieni ja pyöreä jyrsijä, joka majavan tavoin viettää aikaansa sekä vedessä että rannalla.

Maamme petoeläimet

Suomesta löytyy useita petoeläin lajeja, jotka eivät kuitenkaan normaaliolosuhteissa ole ihmisille vaarallisia. Isompiin lajeihin kuuluvat karhu, susi, ilves, kettu, supikoira, ja ahma. Pienempinä metsiä asuttavat saukko, kärppä, näätä, mäyrä, hilleri, minkki, lumikko, vesikko, naali. Suden yleisimpiä esiintymisalueita ovat Itä-, Länsi-, ja Lounais-Suomi, mutta yksittäisiä eläimiä saattaa silloin tällöin vaeltaa koko maan alueelle. Sudet ovat nykyään rauhoitettuja eläimiä, ja niitä saa kataa vain riistakeskuksen myöntämillä poikkeus luvilla.

Karhuja esiintyy ympäri Suomea, mukaan lukien Etelä-Suomen kaupunkien läheiset alueet. Uutisissa näkee usein yksittäisten eläinten päässeen kaupunki elämän makuun, tajuttuaan että roskisten dyykkaaminen on huomattavasti helpompaa kuin luonnosta ravinnon saaminen. Suden tapaan karku on rauhoitettu, ja kaatolupia myönnetään vuosittain pieni määrä kannan kurissa pitämiseksi.