Ympäristökasvatuksella tarkoitetaan lasten ja aikuisten valistamista ympäristöön liittyvissä asioissa. Pyrkimyksenä on muuttaa yksityisten henkilöiden, yhteisöjen, ja yritysten toimintaa niin, että heidän toiminnastaan tulee kestävän kehityksen arvoja noudattavaa. Kasvatus lisää sekä tietoja ympäristöstä, taitoja muuttaa omaa ja muiden toimintaa, sekä luontaista kokonaisvaltaista toimitapojen muuttamista. Ympäristökasvatus on tarkoituksenmukaista, ja sitä harjoitetaan maailmanlaajuisesti. Termiin liittyy erottamattomana osana myös ajatus kestävästä kehityksestä. Maailman ympäristön selviämisen kannalta on ehdottoman tärkeää että tulevat sukupolvet tekevät ympäristön kannalta positiivisia päätöksiä, sekä tiedostamattomasti jokapäiväisessä elämässä, että tietoisesti suurempien asioiden kohdalla.

Käytännön ympäristökasvatus

Jotta se johtaisi parhaaseen mahdolliseen tulokseen, ympäristökasvatus alkaa mahdollisimman nuorella iällä, ja sitä toimitetaan sekä koulussa, kotona, että harrastusten kautta. Pienikään lapsi ei ole liian nuori oppimaan, ja jos hyvät käyttäytymismallit opitaan tarhaiässä, ne kantautuvat helpommin aikuisiälle saakka. Ympäristökasvatus on usein käytännöllistä, ja tavoitteena on muodostaa kestävän kehityksen käytännöistä tapoja henkilöiden päivittäisessä elämässä. Useat nykypäivän nuoret ovat myös vieraantuneet luonnosta, joten isoja askeleita koulutuksessa saadaan lasten ja nuorten luontosuhteen luomisella.

Käytännössä ympäristökasvatus vaihtelee laajemmasta maailman yhteisöjen tuntemisesta ruojohonjuuritason käyttäytymiseen. Lasten ja nuorten on hyvä ymmärtää kuinka esimerkiksi ilmaston lämpeneminen vaikuttaa maailmanlaajuisesti, sillä heidän ensimmäisestä näkökannasta Suomen yleisen lämpötilan nousu ei välttämättä ole huono juttu. Pidemmät kesät, ja lämpimät illat kuulostavat kivoilta, kunnes tajutaan että tämä liittyy maailmanlaajuisesti useiden ihmisten elämäntapojen menetykseen. Ruohonjuuritasolla voidaan miettiä vaatteiden ja lelujen kierrättämistä, ruoka jätteiden vähentämistä, ja reilun kaupan tuotteiden ostamista. Lapset eivät myöskään ymmärrä liiallisen sähkön ja veden käytön implikaatioita, ja pieni määrä ympäristökasvatusta näillä alueilla saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia positiivisia käytösmalleja.

Ympäristökasvatus toimii parhaiten jos se on osana jokapäiväistä koulu käyttäytymistä. Kierrätystä käsittelevät tunnit eivät välttämättä pidä lasten ja nuorten mielenkiintoa yllä kovin pitkään, mutta jos koulussa kierrätetään järkevästi, lapset omaksuvat tämän osaksi joka päiväistä elämäänsä. Käsityötunneilla voitaisiin myös miettiä esimerkiksi kierrätettyjen vaatteiten kunnostamista muodikkaiksi, ja kotitaloustunnilla sitä miten edellisen illan ruuasta voisi kokata seuraavan päivän lounasta. Jokapäiväisen oppimisen lisäksi yhteisöt voivat järjestää myös teemaviikkoja, joiden aikana asiaa mietitään tarkemmin, ja ulkopuoliset puhujat tuovat siihen uutta perspektiiviä.

YK on määritellyt perusperiaatteet ympäristökasvatukselle, joiden mukaan kasvattajien tulee kasvattaa nuorten tietoisuutta ja huolta ympäristöstä. Tähän liittyy myös yleinen tietoisuus taloudellisten, poliittisten, ekologisten, ja sosiaalisten vaikutusten suhteesta toisiinsa. Jokaisella henkilöllä tulisi olla mahdollisuus ympäristön suojeluun tarvittavien tietojen ja taitojen parantamiseen.Tarkoituksena on myös luoda uusia toimintamalleja yhteisöille maailmanlaajuisella tasolla. Suomi on siitä positiivisessa asemmassa, että lähes jokaisen oppilaitoksen lähi tuntumasta löytyy jonkin näköistä luontoa, johon lasten kanssa voi käydä tutustumassa turvallisesti ja halvalla.

FEE ja Vihreä lippu

Suomessa toimii Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry (FEE). Seuran tarkoituksena on valvoa, neuvoa, ja edistää ympäristökasvatus toimintaa suomalaisissa kouluissa ja muissa yhteisöissä. FEE pyörittää muun muassa Vihreä Lippu ohjelmaa, joka on päiväkodeille, kouluille, oppilaitoksille, sekä vapaa-ajan toimijoille suunnattu kestävän kehityksen ohjelma, ja kasvatusalan ympäristösertifikaatti.

Vihreä lippu on osa kansainvälistä EcoSchools ohjelmaa, ja vaatimukset täyttävät yhteisöt voivat ottaa merkin käyttöönsä. Kriteerit täyttääkseen oppilaitosten tulee sitoutua ympäristöasioiden kehitykseen pitkäjänteisesti, tavoitteet asetetaan osallistujan toimesta, mikä mahdollistaa kaiken kokoisten yhteisöjen osallistumisen. Yhteisöt sitoutuvat kouluttamaan, kasvattamaan, ja tekemään yhteistyötä ympärillään toimivan yhteiskunnan kanssa. He myös pyrkivät vähentämään toiminnastaan johtuvaa ympäristön kuormittamista. Vihreän lipun saaminen kertoo ulkopuolisille yhteisön noudattavan kestävän kehityksen mallia.